Mikä saa sinut tuntemaan olevasi elossa joka solulla?
Milloin olet viimeksi kulkenut tarkkaavaisena, uteliaana ja elämän kauneudesta haltioituneena?
Kun olin ensimmäistä kertaa elämäntehtäväni ytimessä Todistaja-romaania kirjoittaessa, ankkuroiduin tuohon tilaan. Sain uskomattomia oivalluksia joka päivä. Koin riemua ja kiitollisuutta syventyessäni suvun mysteereihin tekstin äärellä.
Hauskinta on, että elämän ulkoiset puitteet eivät olleet mielettömän hohdokkaat. Työskentelin tuolloin harmaissa virastokuutioissa Helsingin Pasilassa.
Raporttien laatiminen, työllisyystilastojen kokoaminen ja yhteistyöpalavereihin osallistuminen oli ihan mukavaa. Olin levollinen ja hyväntuulinen, koska olin aamulla naputellut romaania hyvän matkaa eteenpäin (puolessa tunnissa pääsee pitkälle, kun perustukset ovat kunnossa).
Kirjoittaminen antoi virtaa tehdä paljon muutakin: autoin aina kollegaa tarvittaessa ja minua pyydettiin ohjaamaan täysin työnkuvaani kuulumattomia kehittämisprosesseja kahdessa eri työyhteisössä. Käytin niissä varsin luovia keinoja, ja kokemukset innostivat myöhemmin opiskelemaan työnohjausta.
Oman luonteeni tuntien silloinen työ betonikorttelin uumenissa olisi voinut tuntua vankilalta. En ole virkamiesainesta, vaan olen vahvuusalueellani siellä, missä kehitetään ja luodaan uutta. Silti virasto oli minulle paikka, jossa saatoin treenata tahdonvoimaa ja kukoistaa.
Mutta… jos en olisi kytkeytynyt elämäntehtävääni ja tiennyt, että tämäkin paikka on osa polkua… en varmasti olisi ollut kiitollinen. Eikä minulla olisi ollut eväitä muovata työtä enemmän omannäköiseksi.
Sen sijaan olisin ollut epätoivoinen ja jaksanut tehdä vain pakolliset hommat – nekin hampaita kiristellen.
Ennen kaikkea minusta olisi tuntunut, että elämä valuu hukkaan ja olisin alkanut vihata työtä.
Kuinka moni itseasiassa tekee näin? Tassu ylös rehellisesti!
Itsekin aiemmin tunsin näin. Mutta kokemukset palkkatyöstä elämäntehtävään kytkeytymisen jälkeen ovat näyttäneet, että ongelma ei pohjimmiltaan ole työssä.
En tarkoita, etteikö työpaikoilla olisi todellisia ongelmia tai asioita, jotka kaipaavat muutosta.
Tarkoitan, että ihmiselle, joka tuntee elämäntehtävän tykytyksen mutta ei toimi sen eteen, kaikki työpaikat ovat hanurista ja tuntuvat vankilalta.
Elämäntehtävään kytkeytyminen on ainoa kestävä ratkaisu väsymykseen ja tattiin otsassa.
Kirjoita uusi ura -kurssilla sinulla on mahdollisuus virittäytyä omaan sieluusi, kuulla sen opastus ja antaa sen kuljettaa sinua uuteen elämänvaiheeseen.
Lue lisää : https://lilicolightworks.lpages.co/kirjoita-uusi-ura/.
Jos tunnet kutsumuksen, lähde mukaan viiden viikon matkalle omaan elämäntehtävään pienessä mukavassa porukassa!
Kun ilmoittaudut viimeistään 10.5. saat lisäksi 45 min yksilöohjauksen. Toimi ripeästi ja varmista paikkasi!
